tänään siis oli ensimmäinen sellainen, eli ruotsinkielinen luento. se oli aika pelottavaa. varsinki ku luennoitsija puhu jotain hiton skånen murretta, eli käytännössä vähän sellaista tanskaa muistuttavaa mokellusta, jossa ärrät sorahtelee tosi paljon ja sanoja vähän nieleskellään. mut kyllä mä silti yllättävän paljon tajusin. ja ei siinä mitään vaikka ei tajuaiskaan ihan kaikkee, kai ne samat jutut suunnilleen kirjoissa on. paljon kamalampaa olikin se, kun meidät jaettiin kuuteen ryhmään ja piti jotain keskustella. en alunperin ees tajunnu mistä piti puhua. mutta ilmeisesti vaan siitä mitä odottaa kurssilta. onneks mun ryhmään sattu pelkkiä "aikuisia", niin ne ei ainakaan pahemmin ollu silleen, että hittooko sä täällä teet kun et ees osaa mitään puhua. lisäks meidän piti täyttää semmonen monisivuinen asennekysely.. olin aika ylpeä itsestäni kun ymmärsin lähestulkoon jokaisen kysymyksen. eli selvästi suullinen puoli on se, joka kaipaa eniten harjoitusta, mutta kyllähän sen nyt tiesikin.
eilen illalla tosiaan oltiin meidän buddyryhmän kanssa kahvilla. tai eihän sinne ilmaantunut kun yksi buddy ja viis meitä vaihtareita. eli oli kaks japanilaista tyttöä, yks puolalainen tyttö (jolla on aikalailla sama musiikkimaku kun mulla... jee!) ja yks saksalainen poika. oli ihan mukavaa, meidän buddy, lisa ei ollut ihan sellainen stereotyyppinen ruotsalainen, ja kritisoi itekin sitä, että ruotsalaiset kiinnittää liikaa huomiota vaan ulkonäköön.. sen kanssa puhuttiin aika paljon siitä, millaisia stereotypioita meillä on toisistamme. se oli ihan avartavaa, tosin ne stereotypiat suomalaisista oli just niitä mitä epäilinkin. sit se oli ihan hauskaa, kun se rupes automaattisesti puhumaan mulle ruotsia kun oltiin kävelemässä sinne kahvilaan päin (olin kirjotellu sille ruotsiks maileja) ja ikäänkuin pakotti mutkin sitten puhumaan ruotsiks. se on kyllä oikeesti niin paljon vaikeempaa kun olin ees kuvitellu. jotenki tuntuu, että päässään vielä onnistuu muodostamaan vaikka kuinka hienoja ja järkeviä lauseita, mutta sit kun ne pitäs saada ulos ja vielä niin, ettei äännä ihan päin persettä, niin ei oo kauheen helppoa. mutta pitäs vaan pakottaa ittensä puhumaan paljon enemmän. kun sen kynnyksen yli kerran astuis oikein kunnolla, niin vois jopa päästä puhumisen makuun.
hmm. eipä mulla tässä kai nyt muuta oikeastaan. ei oikein aivot pelaa kun oli niin raskaat kaks ja puol tuntia ympäristöpsykaa. se on muuten kyllä oikeesti jopa ihan mielenkiintoista (vau, laurasta joku psykaan liittyvä on mielenkiintoista!!), vaikka pieni kielimuuri onkin. tosi paljon siinä on kyllä sosiaalipsykasta tuttuja juttuja varmaan, mutta ehk se on ihan hyvä, ettei oo kaikki uutta infoa.
oon miettiny, että pitäskö mun laittaa tänne ite aina semmoiset "mood" ja "music" jutut, kun ei tässä hölmössä yksinkertaisessa inbox journalissa sellaisia hienouksia ole. ne on kuitenki aina ihan hauskoja, joten laitanpa.
olotila: väsynyt ja hieman ikävöivä, mutta silti melkoisen tyytyväinen
musiikki: interpol - slow hands (tulee mieleen friikkilä.....)
Add comment
